Adventtiaikaa Cambridgessä muistellen
11.12.2024
Teksti: Terttu Laitinen
”Arkihuolesi kaikki heitä”. Noin kolmekymmentä vuotta sitten paukkupakkasessa 7.12. kylmissäni odotin etelään lähtevää junaa. Lomaseni kohteena oli saarivaltion Cambridge. Syyslukukauden loppupuolella koulumaailmassa oli monenlaista säpinää, kokeita, arvosanoja, kokouksia ja luokanvalvojan tehtävät. Väsähdin. Lääkärin kehotuksesta paikanvaihdos oli minulle tarpeen, joten suuntasin Cambridgeen. Tuolta lyhyeltä joululomalta odotin voimaantumista.
Lontoossa käytin kielitaitoani, jonka opiskelusta oli kulunut jo vuosia. Kiertoajelulla oppaan kertomana muistelin oppikirjani sivujen piirroksista suurkaupungin kuuluisia nähtävyyksiä. Ne olivat nyt edessäni. Harmikseni Westminster Abbey, anglikaaninen goottilaistyylinen kirkko oli remontissa.
Huidoin kadulla saadakseni lennosta taksikyydin. Kohteena rautatieasema, joka oli verhoiltu korjaustöiden vuoksi. Poistuin taksista kadulle pelokkaana kerrosbussin viereen. Junamatka sujui melko nopeasti. Katsellessani tyttöjen ruskeasävyisiä koulupukuja mietin, menestyisikö muoti meilläkin.
Istuin junassa iäkkään rouvan vieressä ja yritin selviytyä englannilla. Joku taisi hymähtää ja naurahtaa aksenttiani. Olihan natiivienglantia käyttävien mielestä puhetapani hupaisaa kuultavaa.
Cambridgen asemalla oli pitkä taksijono. Lyhyt matka kesti kauan katutöiden vuoksi. Iltasella huokasin helpotuksesta löytäessäni ystäväni asunnon. Rivitalon pihamaalla oli vihreä nurmikko ja kukkivat pensaat. Sateista.
Aamulla lähdin 5-vuotiaan koululaisen matkaan. Suojatiellä oli vapaaehtoisia eläkeläisiä ”lollipoppeja” stop-liikennemerkkeineen. Luokkahuoneessa olivat isot ikkunat myös käytävälle ja jo silloin pöydällä muutamia tietokoneita. Koulupäivä tuntui melko pitkältä. Ilmaista kouluruokaa ei tarjottu. Suomessa tuota etua pidetään aivan luonnollisena.
Kuljimme vanhan yliopiston lähellä ja uteliaisuuttani kurkistin sisälle. Puiset kuluneet, narisevat raput huomasin ja oma kappelikin. Joen rannassa oli ”veneitä”, joita muistan nähneeni oppikirjassa. Vanhojen yliopistojen Oxford ja Cambridge- välisiä soutukilpailuja boat- race kannustusjoukkoja kerääntyy joen rantaan.
Piirileikkiin osallistuivat aremmatkin lapset Pohjolan perukoilta saapuneen joulupukin kanssa.
Alakoulu saattoi olla kansainvälinen. Joulujuhlan kenraaliharjoituksiin perheenjäsenet olivat tervetulleita. Pikkulasten itkut ja liikehdintä eivät haitanneet. Toinen juhla järjestettiin lähitienoon asukkaille. Oli hanukka-traditiota, ruotsalaisten lasten Lucia-laulua ja Lucia neito seurueineen toi juhlavuutta ja valoa keskuuteemme.
Koulun juhlasalin ovella olleeseen koriin osallistujat pudottivat roponsa. Niitä ”kolehtirahoja” käytettiin lähellä asuvien vanhusten joulupaketteihin. Näin jo lapsille opetettiin huomaavaisuutta.
Tällaista ehdotin meidänkin koulujen joulujuhliin. Eiköhän yleisöä osallistuisi seuraamaan innokkaiden nappikoululaisten esityksiä samalla muistellen omia hauskoja joulujuhlia.
Matkani huipentui Suomi-lauantaikoulun päätösjuhlaan collegen kirkossa. Yleisössä oli suomalaisia ja suomalaisenglantilaisia perheitä. Lontoon Merimieskirkon palveluksessa toimineet pappi ja kanttori osallistuivat jumalanpalvelukseen.
Adventti- ja jouluaiheiset virret kajahtivat suomeksi urkusäestyksellä. Oli kotoista, tunnelmallista ja liikuttavaa. Samassa tilassa vieraili kaksikielinen joulupukki lahjoineen. Piirileikkiin osallistuivat aremmatkin lapset Pohjolan perukoilta saapuneen joulupukin kanssa. Tarmokkaat suomalaisrouvat olivat järjestäneet kirkkokahvit, jossa karjalanpiirakoita, pullaukot, siirappipikkuleipiä.
Osallistujatkin olivat tuoneet kastettavaa. Esillä oli myös käsitöitä, tuttua suklaata, lakuja, ruisleipää, kahvia, tuotteita, joita suomalaiset kotomaastaan kaipailee. ”Joulu on juhlista jaloin” ainakin meille suomalaisille.
Illansuussa ehdimme naperoiden kotona kerrata joitakin suomalaisia lastenlauluja ja askarrella sinivalkoisia origamikurkia. Ne jäivät lentelemään mobileen, kun lähdin aamulla Lontooseen. Mielelläni muistelen tätä antoisaa matkaani. Jouluaihein koristelulla lentokoneella laskeuduimme turvallisesti kotomaahan lentoemäntien hyvänjouluntoivotusten saattelemana.
Radiossa soi sopivasti tunnelmallinen, puhutteleva joululaulu ”Näin sydämeeni joulun teen...”.
