Kouvolan Krellin kevätretki

Toukokuun viimeisenä aurinkoisena tiistaina emme suunnistaneet Käpylän kirkolle, vuosikymmenien ajan kokoontumispaikkaamme. Sen sijaan pienoisbussi lähti Matkakeskukselta kohti naapurikuntamme Lapinjärven Kimonkylää, jonne 25-vuotias Supavit on keskelle maalaismaisemaa entisen maatilan pihapiiriin rakentanut kellotapulin ja viereiselle pellolle junaradan. Navetan ylisillä on kellomuseo, jossa on n.1 500 valettua kelloa suurista kirkonkelloista pieniin vellikelloihin. Kesäisin siellä voi järjestää juhlia, se toimii tilausravintolana. Siellä valkoisilla liinoilla katetuissa pitkissä pöydissä söimme lounaan. Ohjelmassa oli sitten junamatka ½ km mittaisella radalla, meno ei ollut päätä huumaavaa pelottavaa. Veturin ja junavaunut on Supavit rakentanut. Matkan jälkeen menimme kappeliin Supavitin loihtimaan urkukonserttiin. 
Aitan matkamuistomyymälässä oli pientä mukaan tarttuvaa, huomasin ostaneeni itselleni ristinmotoiset korvakorut. Tuskin ne korviini koskaan pääsevät.

Lähellä näkee kauas, voi todeta tuosta retkipäivästä. Supavit, vuoden vanhana Thaimaasta Vantaalle adoptoitu poika, oli löytänyt Vantaan Rekolan kirkolta kristityt ihmiset. Tästä lahjakkaalle nuorelle aukeni urkumusiikki ja käden taidot, joita hän opiskeli. Hänestä tuli mm. kirkkokelloteknikko. Oman yrityksen hän perusti 20-vuotiaana. Hänellä on useita ammattitutkintoja. Hän huoltaa ympäri maatamme kirkonkelloja.

Työasuna hänellä on kellonsoittajan yksinkertainen musta ”pitkäpaita.”

Palasimme koti Kouvolaan kiitollisin mielin, meillä on ihmeellinen Herra, joka johdattaa eri puolilla maailmaa omiansa lapsesta-aikuisuuteen ja vielä vanhuutemme päiviin. Tästä tiedosta kiinni pitäen jatkamme elämämme matkaa.

Teksti: Anna Vuolasto
Kuvat: Inkeri Perälä